Keski-ikäisen vaatekriisi osa I

Olen yleensä aika tarkka mitä päälleni puen enkä lähde kotoa verkkareissa kuin lähikauppaan pikaiselle visiitille tai lenkille. Ainakin omasta mielestäni olen melko tyylitietoinen pukeutuja. Tarkoitan tällä siis sitä, että tiedän mistä pidän ja pyrin yhtenäiseen pukeutumistyyliin. Ainoa mikä estää tätä luontaista tyylikkyyttäni on nämä kirotut liikakilot, joita en vaan saa aikaiseksi karistettua pois (yritetty on noin satatuhatta kertaa menneiden 20 vuoden aikana...). Siinä kohtaa luontainen laiskuuteni astuu kuvaan. Toistaiseksi laiskuus ja saamattomuus (ja juustot ja suklaa ja hyvä ruoka...) ovat olleet voimakkaampia kuin tyylikkyyden kaipuuni, joka sekin on melkoinen. No, olen pyrkinyt saamaan niin tyylikästä kuin näillä kiloilla on mahdollista. Se on tosin hieman hankalaa, vaatteet nimittäin pukkaavat muuttumaan aika tätimäisiksi, kun ne ovat XL-mallistosta, ja tätimäinen en nyt ainakaan halua olla.

Olin pari viikkoa sitten värianalyysissa, jonka tuloksista on tulossa pahemmanlaatuinen henkinen katastrofi. Värianalyysissa siis testataan eri värisillä kankailla mitkä värit sopivat ihoa vasten parhaiten. Koulutettu ihminen sai tulokseksi, että minulle sopivat lämpimät kevään värit, joista on väripaletti alla. Järkyttävintä tässä on se, että olen luullut kylmien värien sopivan minulle ja siksi koko vaatekaappini muodostuu juurikin näistä kylmistä sävyistä. Nyt ne ovat kaikki pannassa. Eritoten mun pitäisi välttää mustaa ja harmaata - ja arvatenkin vaatekaappini sisällöstä ainakin 80 % on juuri näitä värejä! Todellinen vaate- ja tyylikriisi. Useimmat kevään värit ovat mielestäni tätimäisiä enkä pidä niistä lainkaan, erityisesti punaiset, siniset ja lilat ovat aivan hirveitä, kullan värisestä puhumattakaan. Sinisestä ja lilasta pidän väreinä, mutta en tämän sävyisinä. 

Näistä väreistä pitäisi siis jatkossa löytyä päälle pantavaa. Enpä tiedä, en osaa kuvitella itseäni näin räikeissä väreissä, olen tottunut paljon hillitympään värimaailmaan. Erityisesti tässä aiheuttaa hämmennystä se, että olen tottunut käyttämään mustaa pohjana kaikelle mahdolliselle, koska siihen on mielestäni helppo yhdistellä lähes tulkoon mikä väri tahansa. Tämän väriskaalan perusvärit ovat melko vaaleita, joiden käyttäminen on ollut minulle aina vaikeaa. Juuri nyt tuntuu, että pukeutumiseni pohja on pudonnut pois enkä osaa yhdistellä värejä enää ollenkaan.

Jos jotakin hyvää tästä etsii, niin nuo vihreän sävyt ovat miellyttäviä, samoin ruskeat. Myös koralli ja turkoosi menevät, varsinkin jonain tehostevärinä asusteissa. Muuten värimaailma on täysin vieras, joten uskotte varmasti, että olen aika hämmentynyt ja suorastaan pihalla siitä, mitä pukea päälle. Eilen kävin kokeilemassa ruosteenpunaista paitaa, mutta kun en tunne oloani siinä värissä kotoisaksi, niin en tunne. En vaan voinut ostaa sitä "oikean" värin takia. Olen hieman alkanut epäillä onko tällaisesta värianalyysistä mihinkään vai pitäisikö vain luottaa omaan makuunsa? Toisaalta näin itsekin, miten kalpealta ja väsyneeltä näytin mustassa, kun vertailukohtana oli jokin muu väri edellä mainituista. 

Vaatemaun muuttuminen on sitten toinen keski-iän vaatekriisin osa, mutta siitä sitten toisella kertaa.

Juhlahumua

Näyttää siltä, että sunnuntaista on tullut mun blogipäivä :) Tällaisina rauhallisina lepopäivinä on vaan mukavasti aikaa kirjoitella ja näperrellä blogin parissa. Tämä viikonloppu onkin ollut todella rentouttava, sillä siihen on kuuluneet parit juhlat ja mukavaa yhdessäoloa. Perjantaina aloitimme mieheni 40-vuotissynttäreillä hyvien ystävien kera. Näin hauskaa oli viimeksi keväällä omissa juhlissa. Alla kuva hetkeä ennen vieraiden tuloa, josta ei kylläkään näy koko juhlalookini (yksinkertainen musta kotelomekko ja vaaleanpunaiset korkkarit), mutta siitä välittyy kuitenkin juhlien hyvä meininki. Täytyy sanoa, että silloin tällöin kannattaa hieman satsata aikaa ja vaivaa, ja juhlia ystävien kanssa, näistäkin pippaloista jäi korvaamattoman upeita muistoja! 

Seuraavana päivänä eli lauantaina vietimme siskontyttöni baby showereita, joissa tarjoiltiin mm. ihanaa converse kakkua, jonka oli tehnyt tulevan äidin serkku eli veljentyttöni. Ihania nuoria siis meidän suvussa!

Tänään väsytti ja laiskotti kaksien juhlien jälkeen sen verran paljon, etten jaksanut ryhtyä ruuanlaittoon ja niinpä päätimme miehen kanssa lähteä sunnuntailounaalle Turun keskustaan. Paikaksi valikoitui di Trevi, jossa emme kumpikaan olleet ennen käyneet. Ruokalista näytti herkulliselta ja niin näytti koko ravintolakin, sillä sisustus oli selvästi tarkkaan mietitty. Miljöö oli jo puoliruokaa. 

Ruokalistalla olisi tosiaan ollut vaikka kuinka monta herkullisen kuuloista annosta, mutta valitsin tällä kertaa Italian burgerin (kuvassa etualalla), johon kuuluivat herkulliset lankkuperunat. Miehellä on lautasellaan di Trevin burger, joka erosi hieman sisällöltään. Burger oli todella täyttävä ja maukas. Voin ehdottomasti suositella paikkaa tämän kokemuksen perusteella jos kaipaat hyvää ruokaa kohtuuhinnalla. 

Hyvä lounas kruunasi aivan mahtavan viikonlopun, nyt voi kai pikku hiljaa alkaa laskeutumaan työviikkoa kohden. Kohta voikin ruveta suunnitelemaan joulua, jee!

Isänpäivä

Isänpäivän aamuun kuului tietysti onnittelulaulu isälle ja pieniä lahjoja. Parhaimmat lahjat taitavat tulla aina pikkuväeltä, mutta minäkin pistin parastani ja hankin tänä vuonna miehelleni herkkukassin täynnä hänen lempikarkkejaan eli suklaata. Lopullinen sisältö näytti tältä:

 

Kassin sisältöön kuului toki myös pussillinen purkkaa, ettei hampaat aivan reikiinny :) 

Aamupalatarjotin sisälsi mieheni iloksi Daimkakkua ja lasillisen sitruunajuomaa.

Onni oli tehnyt koulussa isälle "sinaappia" ja Alina hienon kortin. Draamaa päivään toi Onnin pulpettiin unohtunut isänpäiväkortti. Onneksi sen voi jälkikäteenkin isille antaa :)

Päivä jatkui Impivaaran uimahallissa Alinan uintikisoja seuraten (hieno aikaparannuskin tuli!) ja sen jälkeen appivanhempien luona pihviä ja suklaakakkua syöden. Omaa isääni kävin halimassa jo eilen, joten tänään ei tarvinnut ihan joka suuntaan revetä. Ihan kelpo isänpäivä, ja isätkin näyttivät tyytyväisiltä :)

Murusia viikon varrelta

Väsymys

Uusiin mittasuhteisiin noussut olotila. Väsymystä on koettu ennenkin, mutta nyt se on kokonaisvaltaista ja ylitsevyöryävää. Avuksi on haettu mm. Beroccaa.

Huimaus

Uusi ilmiö minulle. Huimausta seistessä, huimausta istuessa. No, syyksi selvisi väsymys, huonosti nukutut yöt ja stressi. 

Lastensuojelu

Tiedän nyt, miten lastensuojelun prosessi etenee - onneksi en omasta kokemuksesta. Sen lisäksi tiedän, että aina pitäisi miettiä mikä on lapsen etu ja että sen tietäminen on toisinaan todella vaikeaa.

Vain elämää

Juha Tapio on ihana! Jukka Poika on ihana! Ja Anna Abreu osaa oikeasti laulaa!

Kalenteri

Jouluun on alle 2 kuukautta! Kotiin tulivat ensimmäiset lelulehdet, joita lapset selailevat innokkaasti. Odotan jo joulua, sillä tänä vuonna siitä voi tulla erityisen hyvä. Tänä vuonna aion myös aloittaa valmistelut ajoissa (kuten aina), todellisuus voi olla toista.

Aikapula

Olisi liian paljon liian mielenkiintoisia asioita, joita haluaisin tehdä ja kokea, mutta aika ja voimat eivät riitä kaikkeen. Pohdin pääni puhki, miten saan kaiken haluamani mahtumaan aikatauluihini, mutta ei meinaa onnistua. Jostakin on siis kai luovuttava, mutta mistä? Kas, siinäpä pulma...

Ruoka

Maistuu edelleen liian hyvin. 

Liikunta

Liian vähän.

Ihmiset ja ystävät

Tälläkin viikolla kohdalleni on sattunut ihania ihmisiä, jotka ovat saaneet minut hymyilemään ja nauramaan. En pystyisi elämään ilman ystäviä. Onneksi ei tarvitsekaan.

Perhe

Edelleen maailman paras.