Tässä sitä nyt ollaan, jonkun sellaisen edessä mitä vähän pelkään, mutta kuitenkin haluan. Olen jälleen kerran päättänyt muuttaa elämäntapani parempaan suuntaan. Enkä ainoastaan muuttaa, vaan myös tehdä muutoksesta julkista täällä blogissa. Tämä ei ole mulle mitenkään yksinkertaista. Samalla, kun haluan ja koen tarpeelliseksi jakaa tätä matkaani normaalipainoon teille, tunnen pelonsekaista kauhua siitä, että muutos kuitenkin epäonnistuu ja teen itsestäni naurunalaisen. En varsinaisesti kaipaa julkisuutta lihavana ihmisenä - enkä ehkä sitten laihanakaan - mutta viime aikoina erilaiset havainnot ja pohdinnat aiheen ympärillä ovat johtaneet siihen, että mieleni tekee kirjoittaa aiheesta. Ja onhan mulla tässä foorumi, jota hyödyntää. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tänään viimein päätin myös julkistaa tämän tekstini, joka on ollut valmiina jo ainakin pari kuukautta.
The Outokumpu
Miksi sitten olen ryhtymässä tähän?
Siksi, että olen päättänyt antaa "kasvot" laihduttamiselle ja kuntoilun aloittamiselle. Sellaiselle laihduttamiselle, kun matkaa normaalipainoon on rutkasti. Kun tavoitepainon saavuttaminen vie aikaa ja vaatii pitkää pinnaa, jota ei tosiaankaan aina ole.
Siksi, että olen lopen kyllästynyt kuuntelemaan, miten langanlaihat ihmiset valittavat kiloistaan ja mahamakkaroistaan. Todellisuudessa nämä ihmiset eivät ole mahamakkaroita nähneetkään. Mun näkökulmasta lihominen 50 kilosta 52 kiloon ei ole maailmanloppu, kun edes 20 kilon lihominen ei näyttänyt sitä olevan.
Siksi, että olen havainnut miten lihavia kohdellaan eri tilanteissa ja mitä heistä ajatellaan. Ihmiset luulevat, ettei lihava sitä huomaa, mutta ennakkokäsityksistä huolimatta lihavat eivät ole tyhmiä.
Siksi, että hokema "kuluta enemmän kuin syöt" on tosi asiassa erittäin vaikea toteuttaa. Jos se olisi helppoa, olisin tehnyt tämän jo kauan sitten.
Aion siis kertoa teille laihduttamisesta ja kunnon kohottamisesta sellaisessa tilanteessa, kun ylipainoa on reilusti. Itsehän olen pitkään ajatellut, että sitä on vain "vähän". Kun katson peiliin, en läheskään aina näe todellisuutta, sillä kilot ovat kertyneet pitkän ajan kuluessa ja jotenkin silmäkin on nykyiseen olomuotoon tottunut. En ole koskaan ollut langanlaiha, mutta nuorempana olin näin jälkikäteen ajatellen ihan sopivan kokoinen, joskin omasta mielestäni paksu. Langanlaihaa minusta ei koskaan tulekaan, mutta jos nyt hieman lähemmäs normaalipainoa pääsisi eikä hengästyisi ihan pienestä, se vasta olisi elämää.
En aio kaunistella asioita, laihduttamiseen ja elämäntapamuutokseen liittyy suuri määrä tunteita ja asioita, joita pitää käsitellä, jotta muutos on mahdollinen. Laihduttaminen ei ole pelkkää matematiikkaa. Joten aion olla rehellinen: jos menee huonosti, sitten menee.
Suurin syy tälle muutokselle löytyy täältä kotoa: nämä kolme kaikkein rakkainta ihmistä eli perhe. Haluan olla terve, hyvinvoiva ja elää niin kauan kuin mahdollista nähdäkseni lasteni kasvavan ja saavan omia lapsia. Joten Goodbye Outokumpu, kohta olet historiaa!
