Yritin kirjoittaa elämäntapamuutoksestani. Ajattelin, että asian julkistaminen ja tavallaan kasvojen antaminen moiselle prosessille olisi helpottavaa ja vapauttavaa, mutta ei se ollut. Tunsin itseni tyhmäksi ja liian avoimeksi. Olen mielelläni avoin ihminen, älkää ymmärtäkö väärin. Pidän siitä, että asiat sanotaan suoraan ja kerrotaan myös elämän varjoisista puolista, siitä, ettei kaikki olekaan pelkkää auvoa. Mutta minussa elää myös toinen puoli ja se puoli ei tykkää olla avoin ollenkaan. Olen piinallisen tietoinen reviiristäni ja haluan pitää tietyt asiat juuri sellaisina, että niihin ei kenelläkään ole mitään asiaa puuttua. Ristiriitaista, mutta totta.
Huomasin, että jos haluaisin käsitellä elämäntapamuutostani rehellisesti, olisin joutunut paljastamaan blogissa liian henkilökohtaisia asioita. Oli helpompi vaieta kokonaan. Keräsin myös liikaa paineita onnistumisesta vaikka kukaan ei mitään siihen suuntaan vihjannutkaan, mutta olen luonteeltani sellainen, että asiat tehdään joko täydellisesti tai ei ollenkaan. Useimmiten ei siis ollenkaan.
Näin ollen, elämäntapamuutospostaukseni ovat tällä erää tässä. Sillä saralla kuitenkin tapahtuu koko ajan. Sen verran voin kertoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni myös jotain todella merkityksellistä ja vapauttavaa. Tulokset ovat toivottavasti jossain vaiheessa nähtävissä, mutta toistaiseksi en voi enkä halua kertoa niistä sen enempää.
Tänä keväänä olen oppinut kuitenkin jotain sellaista minkä haluan jakaa joka tapauksessa. Ensinnäkin jos vanne kiristää päätäsi, löysää jo ihmeessä vanteen ruuveja ja rentoudu. Elämä sujuu vähemmälläkin pingottamisella! Toiseksi, ole ylpeä omista vahvuuksistasi. Sinä olet hyvä jossain, mutta harva meistä on hyvä kaikessa. Kaikessa ei tarvitse onnistua sata prosenttisesti ja silti voi olla hyvä. Rakasta itseäsi ja anna itsellesi mahdollisuus. Ja se tapahtuu parhaiten löysäämällä vannetta pään ympärillä.
Hyvää alkavaa kesää! Palaan uusiin aiheisiin, kun kirjoitussuoni alkaa taas sykkiä :)
