Blogin aloittaminen herätti näköjään aivosolut. Liekö keski-iän kriisiä vai mitä, mutta eilisen hieman koomisenkin blogin aloittamisepisodin jälkeen aloin pohtia miksi oikeastaan aloitin tämän blogin? Onko se niin muodikasta tai nuorekasta, että minullakin pitää sellainen olla vai voisiko minulla muka oikeasti olla jotakin sanottavaa?
Sain itseni kiinni ajatuksesta, etä olen vanha akka eikä minun oikeastaan tarvitsisi olla tällaisten muodikkaiden asioiden aallonharjalla - kirjoittaa blogia, koska se on niin nykyaikaa. Tai koska monet ihanat, nuoret ihmiset tekevät niin ja haluaisin niin samaistua nuoruuteen. Samalla kuitenkin ymmärrän, että nelikymppisenä olen enemmän oma itseni kuin koskaan ennen. Kyllä minä tiedän mistä pidän ja mitä haluan tehdä!
Kai minä saan olla minä vaikka täytin 40 vuotta? Innostua uusista asioista, hassutella ja elää elämää täysillä. Kuka sen keksi, että pitää aina olla niin aikuinen, käyttäytyä arvokkaasti ja tyynesti? Nelikymppiselläkin on haaveita ja tulevaisuudensuunitelmia, tahtoisin uskoa ettei toinen jalkani ole vielä haudassa. Sen myönnän, että ikä tuo tiettyä rauhallisuutta elämääni, mutta kyllä minä olen lapsellisen innostunut tästä bloggaamisesta!
Sä oot paras nelikymppinen, ketä tiedän :D Haha. Tai siis anteeks sähän oot aina kolmekymppinen mulle ;) eli vastaus on saat olla sinä!
VastaaPoistaSiis mähän olen aina kakskymppinen tai ehkä jopa 16, kun on susta kyse ;)
PoistaMä sanoisin, että nelikymppisenä nainen on parhaimmillaan!
VastaaPoistaElämänkokemusta on sen verran että uskaltaa ja osaa olla oma itsensä ja tosiaan tietää mistä pitää ja mitä haluaa. Ja kyllä nelikymppisellä on paljonkin annettavaa, että usko vaan itseesi ja jatka bloggaamista.
Olet oikeassa, niin onkin! Mä olen saanut niin paljon hyvää palautetta, että ehkä tätä on vaan pakko jatkaa :) Kiitos kaikille kannustuksesta!
PoistaMoi !
VastaaPoistaSaat olla oma itsesi ja Sinun tuleekin olla, sillä olet mitä ihanin sellaisena kuin olet. Minä olen jo 60 enkä tunne ettenkö voi tehdä kaikenlaisia asioita ellei oteta lukuun mini hametta ja push upp liivejä. Siihen on aika ajanut ohi meikäläisen. Minä syöksyn aina kaikkeen uuteen mukaan koska minua vaan aina kiinnostaa tällaiset jutut. Mielestäni nämä toiminnot ovat nykyaikaisia tekniseltä puoleltaan, mutta niin kauan kuin ihmiset ovat osanneet kirjoitella he ovat sitä mitä moninaisemmin harrastaneet esim. luolissa jo on sen ajan kirjoituksia ja tarinoita seinillä, päiväkirjat, kirjeet tutuille ja tuntemattomille, yleisön kirjoitukset, seinäkirjoitukset jne... loputtomasti eli alkuihminen meissä elää ja muuttaa vain vähän muotoaan ajan hengen mukaan :-) T. Marjatta
Juu, en tarkoittanut tätä postausta ehkä ihan niin kirjaimellisesti tai jostain omasta huonommuudesta käsin - totta kai saan olla oma itseni ja kirjoittaa blogia jos haluan. Mulla vain on tapana analysoida asiat täysin puhki, joten tulipa analysoitua tämä blogin aloituskin. Sen lisäksi, vaikka pahin neljänkympin kriisi on takanapäin, jostain aina pulpahtelee näitä asioita, jotka saavat mut miettimään aikaa ja varsinkin kulunutta, taaksejäänyttä aikaa. Sisimmässä kun tuntee olevansa parikymppinen, fyysinen ikä vaan meinaa karata kauemmas ;)
VastaaPoistaFyysinen ikä on usein karkuteillä. Tiedän kyllä tuon tunteen mikä Sinua välillä kohtaa. Olen itse usein sen vankina. Minä en ottanut Sinun postausta kirjaimellisesti. Rakastan vain pohtia ja analysoida asioita :-)
VastaaPoistaNo siinä ollaan sitten ihan samanlaisia :)
VastaaPoista