Kesämekon metsästys

Kesä! Viime aikoina vähän viileä kesä, mutta kesä kuitenkin. Sain tänä kesänä päähäni, että haluan kesämekon. Tai olen oikeastaan jo useana kesänä sellaisen halunnut, tänä kesänä olen oikein todella yrittänyt löytää sopivaa mekkoa. Alunperin halusin mekon, joka olisi oikein kesäinen, liehuva maksimekko, tähän tyyliin:

Kuva: KappAhl

Mutta sovitettuani näitä tämän tyylisiä mekkoja, ne eivät sittenkään tuntuneet omalta. Sen sijaan löysin KappAhlin mallistosta mekon, jota en meinaa nyt saada mielestäni ja luulenpa, että käyn sen vielä hakemassa omakseni. Syy miksi se on vieläkin siellä kaupan rekillä, löytyy vyötärönseudulta: mahamakkarat saisivat olla kyllä hieman pienemmät. Toisaalta, haluaisin toteuttaa ajatusta, jota myös blogi nimeltä Tyyliä metsästämässä edustaa, että jokaisella meistä on kroppa ja sen verhoaminen mieleisiinsä vaatteisiin on ihan ok. Muualla maailmalla tätä pukeutumisideologiaa toteutetaan tuosta vaan, mutta meillä Suomessa on selkeästi enemmän kyttäyskulttuuria ja pullukoiden oletetaan verhoavan itsensä lähinnä kaapuihin kesälläkin. Itse ainakin koen, että pukeutuminen on Suomessa kovin, kovin hankalaa nimenomaan asenteellisen ilmapiirin takia. Mutta viime aikoina olen ajatellut uhmata moista ajattelumallia ja todeta, että nelikymppisenä voin pukeutua miten haluan ja olla ylpeä itsestäni terveellä tavalla vaikka kropassa parantelemisen varaa olisikin. 

Unelmieni kesämekko löytyy siis alapuolelta ja toivottavasti kohta myös vaatekaapistani!

Kuva: KappAhl

Mind the gap please!

Kevät on ollut niin kiireinen, että en ole ehtinyt edes blogia päivittää. Tässä on tapahtunut kaikenlaista hauskaa ja innostavaa kuluneen kuukauden aikana ja niistä yksi ihan parhaista asioista oli matka Lontooseen siskoni 50 -vuotissynttärien kunniaksi. Matkaan lähtivät itseni ja Tyttöni lisäksi siis siskoni ja hänen jo aikuiset tyttärensä sekä 4 kuukauden ikäinen Vauva, siskoni ensimmäinen lapsenlapsi. Synttärit olivat jo helmikuussa, mutta matka ajoitettiin tarkoituksella kevääseen, jolloin Vauva oli jo vähän isompi ja Lontoossa olisi ilmat kohdillaan. Ja ne todella olivat. Matka oli muutaman päivän pikapyrähdys ja heti kärkeen on sanottava, että Lontoossa on aivan liian paljon nähtävää ja koettavaa muutaman päivän reissulle, niinpä meidänkin oli tehtävä isoja valintoja mihin haluamme mennä. Loput jäivät sitten seuraavaan kertaan. Tässä muutama kuva reissusta.

Ihastuin Lontooseen heti. Erityisesti pidin sen ihmisvilinästä vaikka täytyy sanoa, että ihmisiä oli ajoittain jopa liikaa. Kaupungissa oli monikulttuurista menoa ja jotenkin helppo hengittää, siellä ei ollut kyttäämisen tunnetta vaan tuntui, että jokainen sai olla omanlaisensa ihminen täysin vapaasti. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja saimme helposti kantoapua esimerkiksi Vauvan rattaille metrotunnelien portaissa ja isoille matkalaukuille. Matkasta teki erityisen myös se, että olimme tällä porukalla jo pitkään haaveilleet yhteisestä matkasta ja nyt se viimein toteutui. Suurimmilta konflikteiltakin vältyttiin vaikka olihan matkassa omat haasteensakin. Näiden ihmisten kanssa on kuitenkin niin helppo ja vaivaton olla, että kaikki sujui todella hyvin.

Minulta on kysytty mikä oli Lontoon paras nähtävyys. Sitä en osaa sanoa, mutta hauskimmat muistot jäivät seikkailustamme London Eyelle kauheassa kiireessä metrotunneleissa seikkaillen. Sitä ei voi kovin helposti unohtaa! Mutta jos olet kiinnostunut suurkaupungin vilskeestä, shoppailusta, legendaarisista nähtävyyksistä, musikaaleista ja suuren maailman meiningistä suosittelen Lontoota matkakohteena lämpimästi. Lontoossa käy vuosittain niin paljon turisteja, että kaikenlainen opastus toimii siellä kuin rasvattu ja vähän kokemattomampikin kaupunkimatkailija (kuten minä) selviää siellä varmasti. Itseeni kaupunki jätti niin ison jäljen, että aloin heti suunnitella milloin voisin mennä sinne uudestaan.