Winter Wonderland...?

Eilen aamulla mittari näytti mukavasti muutaman asteen pakkaslukemia. Hätäpäissäni lähdin etsimään pojalle ja itselleni talvitakkia vintiltä. Ulkona odotti auto, jonka ikkunat piti ensin krapata nähdäkseen eteensä sillä ajaessaan. Kohta alkaa siis ajanjakso, jonka voisin vähintäänkin pikakelata eli talvi. Näihin aikoihin usein toivon myös, että olisin syntynyt karhuksi tai siiliksi, niin voisin vähintäänkin vaipua horrokseen talven ajaksi... 

Syy miksi en tykkää talvesta on se, että elämä talvella on vain niin järkyttävän hankalaa. Ensinnäkin sukkahousut: inhoan niitä yli kaiken ja kitkutan ilman niitä niin pitkään kuin suinkin vain on mahdollista. Muutenkin olo on kuin Michelin-ukolla, kun ilmasto vaatii kerrospukeutumista. 

Toiseksi, inhoan auton ikkunan kraapaamista. Eniten siksi, että olen lyhyt enkä oikeasti meinaa ylettyä kraapaamaan tuulilasin keskiosaa, mutta myös siksi, että siinä hommassa jäätyy sormet (vaikka olisi sormikkaat) ja se vie aamusta kallisarvoisia minuutteja (lähden aina viime tipassa). 

Kolmanneksi, inhoan kylmää ja pimeää (paitsi jouluna). Pimeys masentaa ja ihmiset kaivautuvat omiin koloihinsa lämmittelemään. Luin kerran artikkelin ranskalaisesta vaihto-opiskelijasta, joka tuli Suomeen tammikuussa ja vietti täällä puoli vuotta. Hän kertoi elämästään täällä ja totesi, että kun valon määrä lisääntyi, myös ihmiset muuttuivat toisenlaisiksi, "suomalaiset ovat kesällä ihan eri ihmisiä!", hän totesi. Näinhän se menee. Pimeys on mukavaa ainoastaan jouluna, jolloin kynttilöillä ja joulukuusen valoilla voi luoda mukavaa, rentouttavaa tunnelmaa.

Neljänneksi voisin mainita lumen ja jään. Inhoan sitä ajanjaksoa, jolloin takana on pitkä pakkasjakso ja lumi jäätyy maahan niin, että kävellessä täytyy jännittää joka ikinen lihas pysyäkseen pystyssä. Monet rakastavat talviurheilua, mutta minulle käy niin, että käyn ulkona vain,kun se on pakollista eli päästäkseni töihin, kauppaan ja muihin vapaa-ajan rientoihin.

Nyt moni jo varmaan kysyykin miksen muuta ulkomaille, kun kerran niin inhottaaa. Luulisi, että tuossa olisi syytä riittävästi. Mutta kun en halua muuttaa ulkomaille. Suomessa moni asia on niin hyvin, että en halua lähteä täältä mihinkään - paitsi lomalle. Tiedän myös, että ikävöisin kaikkia läheisiä ihmisiä niin paljon, että en kauaa kaukorannoilla kestäisi. 

Lapsena vielä pidin talvesta, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän siitä pidän. Tammikuussa viimeistään olen jo täysin kyllästynyt pimeyteen. Silti sanon: ah, ihana melankolinen Suomi! Minussa taistelevat iloisuus ja melankolia, rintarinnan. Ehkä minusta tulee isona talvipakolainen Välimeren rannoille, joka palaa muuttolintujen kanssa Suomeen. Sen näkee sitten - isona.

ps. Ostopäätös on jo tehty: se on tänä vuonna parkatakki.