Kun pullukka meni kuntosalille

Nyt on tultu siihen vuodenaikaan, jolloin mua on vaikea saada ulos urheilemaan. Kylmä tuuli ja pimeys on sen verran luotaan työntäviä, että liikun mieluummin sisätiloissa. Tosin viime aikoina liikkuminen on tuntunut taas vastenmieliseltä ja olen joutunut suorastaan pakottamaan itseni tekemään jotain. Osittain tähän vaikuttaa se, että elän tämän syksyn kiireisimpiä viikkoja ja kun tulee vapaailta vastaan, ei ensimmäisenä tule treeni mieleen vaan ennemminkin lepo.

Viikko sitten päätin kuitenkin hyödyntää työpaikalta saadut liikuntasetelit ja otin jäsenyyden uudelle kuntosalille. Olen kuntoilijana hieman yksinäinen susi, tykkään tehdä treenini omassa rauhassa ja omaan tahtiin. En missään nimessä halua mennä ryhmäliikuntatunneille sutjakoiden nuorten tyttöjen joukkoon (joo joo, on siellä muitakin). Seuraava ajatus voi tuntua jopa hivenen hölmöltä, mutta mä olen vähän ahtaanpaikankammoinen ja ajatus siitä, että olen suljetussa salissa muiden keskellä, on vähän ahdistava. Tästäkin on kokemuksia. En sano, etten koskaan mene ryhmäliikuntatunnille, mutta ainakaan nyt en kaipaa sellaista. Haluan vain päästä kuntosalille ja juoksumatolle. Tykkään rehkiä yksikseni, miksei myös kaverin kanssa, mutta en halua sitoa itseäni jumppien aikatauluihin. Tässä suhteessa mä olen vähän hankala tyyppi ;)

No, nyt on pullukka siis mennyt kuntosalille. Ensimmäinen ajatus oli, että joka puolella on vain varsinaisia muskelimiehiä, jotka katselivat kulmien alta mitä pullukka oikein salilla touhusi. Tunsin olevani totaalisen väärässä paikassa. Aikani katselin ympärilleni (ja olin tekevinäni jotain) ja huomasin, että suurin osa porukasta olikin aika tavallisia kuntoilijoita. Muskelimiehet saivat puolestani katsella pullukkaa minkä kerkesivät, ajattelin, että olen maksanut jäsenyyden ja mullakin on oikeus olla täällä! Tänään kävin salilla jo toisen kerran ja homma hoitui jo huomattavasti paremmin enkä ollut enää niin aralla mielellä. Silti huomaan, että sitä menee helposti siihen ajatukseen, että en saisi siellä olla, koska olen pullukka ja huonokuntoinen. Tässä on vielä vähän työstettävää enkä ollenkaan usko olevani ainoa, joka ajattelee itsestään vähättelevästi itseään edistyneempien kuntoilijoiden läsnäollessa. Jokainen kuitenkin aloittaa omalta tasoltaan ja asettaa omat tavoitteensa. Musta on hienoa, kun kuntosalilla näkee kaiken kokoisia ja näköisiä ihmisiä, jostainhan sitä on aloitettava. Eli eikun pullukat rohkeasti liikkeelle!

Viikonlopun oppitunnit

Vaikka laihdutan, lauantaisin vietän herkkupäivää. Hyvin ansaittua sellaista. Olen järkeillyt mielestäni ihan viisaasti, että jos kiellän itseltäni kaikki herkut, kestän sitä ehkä viikon tai kaksi, ja sen jälkeen antaudun silmittömän syöpöttelyn valtaan. Tähän järkeilyyn on olemassa vahvat empiiriset havainnot menneiltä vuosilta, joten olen suonut itselleni tuon yhden herkuttelupäivän viikossa. Silloinkin on tarkoitus herkutella kohtuudella eikä mättää kaikkea mahdollista suuhunsa.

Mutta minkäs teet, kun entiset herkuttelutavat ovat vielä tuoreessa muistissa! Olen jo useamman viikon ajan syönyt terveellisesti ja vältellyt ylimääräistä sokeria ja näin ollen olen vieroittunut liiallisesta makeansyönnistä. Jotenkin mun pääni ei vaan meinaa tätä vielä ymmärtää, vaan ikään kuin vanhasta muistista hankin herkkuja aivan tolkuttomasti. Sitten hieman niitä syötyäni, tajuan ettei maha vedä niitä enää entiseen malliin. Mutta koska herkkuja on saatavilla, en osaa lopettaa vaikkei mieli teekään. 

Tämä on mun mielestä ihan hullua! Miten ihmisen mieli voikin olla niin kankea muuttumaan?

Sen lisäksi, että huomasin ahtavani itseeni herkkuja entiseen malliin vaikka ei tehnyt mieli, tulin syöneeksi hampurilaisaterian. Syötyäni ateriasta noin puolet, tajusin, että mulla oli oikeastaan aika paha olo. Mieleeni tuli ajatus, että tämä ei ole enää mun ruokaa ja päätin, etten ihan nopeasti syö vastaavaa annosta uudestaan. 

Viikonlopun oppitunnit ovat siis tässä:

1) Osta herkkuja maltillisesti. Syö mieluummin vähän kerrallaan ja useammin kuin yhdellä istumalla koko viikon herkkutarpeet. Herkuista ei tarvitse luopua, mutta annokset on hyvä suhteuttaa nykyiseen ruokavalioon ja annoskokoihin.

2) Runsaan hiilihydraattipitoinen ateria tekee pahan olon. Vaikka en karppausta varsinaisesti kannatakaan, olen huomannut, että hiilihydraatteja kannattaa vähentää jonkin verran, koska ne turvottavat, väsyttävät ja lisäävät painoa. Ainakin itselläni hiilihydraattien vähentäminen on parantanut oloa. Tällä tarkoitan esimerkiksi leivän määrän vähentämistä, en kaiken hiilihydraatin hylkäämistä.

3) Mieli sopeutuu hitaasti muutoksiin. Jos on tottunut vuosikausia syömään tietyllä tavalla, mieli pitäytyy vanhoissa tavoissa pitkään. Mulla tämä näkyy niin, että ostan hirvittävät määrät herkkuja, vaikka yksi suklaapatukka voisi riittää.

Mieli seuraa hitaasti mukana muutoksissa, mutta pikku hiljaa opin miten olisi hyvä syödä. Herkuista en aio luopua kokonaan, koska sellainen äärimmäisyys ei sovi mulle ollenkaan. Haluan oppia syömään kaikkea kohtuudella niin, että voin noudattaa tätä elämäntapaa loppuelämäni. Rahkaa syömällä siihen ei pääse.

Getting slim my way

Takana on erittäin kiireiset pari viikkoa. Töitä, harrastuksia ja opiskeluja on piisannut, mutta olen pikku hiljaa saanut kiinni laihduttamisesta. Mun onkin pitänyt kertoa teille millä menetelmällä laihduttelen, mutta se on vähän unohtunut. No, olen vannoutunut Patrik Borg fani eli uskon ihan tavalliseen ruokaan myös laihdutettaessa. Niille, jotka eivät tiedä kuka Patrik Borg on, voin kertoa, että hän on tunnettu ravitsemusasiantuntija, joka puhuu kohtuullisen syömisen puolesta.Tämä tarkoittaa sitä, että laihtuakseen ei tarvitse muuttaa ruokavaliotaan radikaalisti vaan tavallista ruokaa syömällä pääsee yhtä hyviin tuloksiin - hitaammin tosin, mutta ehkä kroppaystävällisemmin, kun paino ei putoa liian nopeasti. Luin Borgin kirjoja pari vuotta sitten ja sain niistä aikamoisia oivalluksia. Hauskin oivallus oli se, miten ihmiset usein lopettavat banaanin syömisen laihduttaessaan, "koska siinä on niin paljon kaloreita." Borg totesi ykskantaan, että ei kukaan ole banaania syömällä lihonut. Ajatus oli niin totta itsenikin kohdalla. Siitä lähtien olen pyrkinyt syömään tasapainoisesti kaikista ruokaryhmistä, mutta kohtuudella. En varsinaisesti kiellä itseltäni mitään, mutta todellisuudessa ruokavaliota on pakko hiukan muuttaa, jotta tuloksia syntyy. Kohtuusajatus on mulle kuitenkin paras tapa laihtua, sillä en ole oikein hyvä äärimmäisyyksissä.

Alkusyksyn yritin laihtua muuttamatta asioita juurikaan. Olin laihtuttavinani, mutta lopputulos oli se, että sen minkä viikolla laihduin, lihoin takaisin viikonloppuna. Pari viikkoa sitten päätin tarkistaa syömisiäni hieman ja sen jälkeen on tullut myös tulosta. Päiväni koostuu tällä hetkellä suurin piirtein seuraavista syömisistä:

n. klo 7.30 aamupala: useimmiten neljän viljan puuroa rasvattomalla maidolla, keitetty kananmuna, joskus myös pieni ruisleipä

n. klo 10 välipala: 1 banaani

n. 12 lounas: runsas lounassalaatti (esim. kanaa/lohta) tai tavallinen kotiruoka (keittoa, pastaruokia, mitä vaan) + lisukesalaatti

n. klo 15 välipala: esimerkiksi miniporkkanoita tai omena

n. klo 17 - 17.30 päivällinen: runsas salaatti/tavallinen kotiruoka/pari palaa ruisleipää

n. klo 20.30 - 21 iltapala: maustamatonta jogurttia muromyslillä

Kuten huomaatte ruokailukertoja on peräti kuusi kappaletta. En syö ruokakorvikkeita, proteiinirahkoja, ananasta, raejuustoa kilokaupalla enkä kaalikeittoakaan. Syön tavallista ruokaa, sitä samaa ruokaa, jota tarjoan muullekin perheelle. Päivän kokonaisannos ratkaisee syökö liikaa vai liian vähän. En ole suostunut laskemaan kaloreita tai punnitsemaan ruokiani, minä en vain jaksa sellaista hifistelyä. Syömisessä on säilyttävä hauskuus ja rentous, ja jos alan punnita ja laskea, minulta menee yksinkertaisesti maku koko hommaan. Toistaiseksi olen tällä menetelmällä saanut tulostakin aikaan. Tällä tavalla laihtuu noin puoli kiloa viikossa, ja se riittää minulle. Jos haluaa tuloksia nopeampaan tahtiin, tämä ei ole hyvä tapa laihtua. Mutta koska haluan pitää elämän mahdollisimman normaalina ja oppia syömään tavalla, jolla voin syödä loppuelämäni, en ole kiinnostunut nopeista laihdutustavoista. Tiedostan toki, että jossain vaiheessa syömistä on vähennettävä radikaalimmin, mutta sen kanssa ei ole vielä kiire.

Lenkkeilyä ehdin harrastaa vaihtelevasti, pari viikkoa sitten tein 3 lenkkiä viikon aikana, viime viikolla ehdin vain yhdelle lenkille ja tällä viikolla näyttäisi siltä, että pari kertaa taitaa olla maksimi. Tärkeintä on se miten syö, liikunta sitten tukee laihtumista.

Ja sitten tuloksiin: painoani en aio teille (ainakaan vielä) paljastaa, mutta nyt painoa on pudonnut 3,5 kg - JEEEE! Mikäli jatkan tällä linjalla, kesään mennessä on pudonnut jo ihan kiva määrä. Let see how it goes :)

Getting old?

Aika päivittää blogia ja kuulumisia elämäntapamuutosprojektiin. Olen tässä hiljalleen pyristellyt parempaan suuntaan :) Viime viikolla oli nimittäin hankala viikko. Alusta alkaen tuntui, ettei meinaa syömiset - liikunnasta puhumattakaan - osua kohdalleen. Jostain syystä mulla oli kauheasti houkutuksia ja erittäin alhainen vastustuskyky. Mutta viikonlopun jälkeen on ollut parempi draivi päällä.

Yksi asia on kuitenkin tullut harvinaisen selväksi: ikä on tehnyt tepposensa. Pari vuotta sitten, kun viimeksi laihdutin (kuulostaa muuten aika kauhealta lauseelta!), 10 kg lähti melkoisen helposti. Tällä kertaa tuntuu, että jokainen gramma on tiukassa ja ilman liikuntaa on turha kuvitella saavansa tuloksia. Olen kyllä kuullut, että neljänkympin jälkeen laihtuminen on vaikeampaa, mutta ihan näin vaikeaa en ajatellut sen olevan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jokainen suupala pitäisi miettiä entistä tarkemmin ja liikuntaa pitää lisätä.

Toistaiseksi liikuntani on ollut kävelylenkkejä muutamalla juoksuspurtilla. Kuntosalitreeneistä vielä haaveilen, koska kiireiseen aikatauluun en ole sitä toistaiseksi saanut mahtumaan. Nyt suunnitelmissani on lenkkeillä niin kauan kuin kelit sallii ja siirtyä sisäliikuntaan vasta, kun on pakko. Onneksi kotona voi tehdä myös lihasliikkeitä pienten painojen ja kuminauhan kanssa.

Sen verran on vielä pakko ihmetellä, että jostain kumman syystä mulla on koko ajan nälkä vaikka syön päivän mittaan hyvin ja mielestäni ihan ok ruokaa. Tänään ratkoin nälkäongelman syömällä pari kohtalaisen kokoista porkkanaa :D Seuraavaksi vielä vatsalihasliikkeiden ja punnerrusten pariin, eiköhän tämä päivä ollut sen jälkeen aika lailla paketissa.

P.S. Blogini täytti lauantaina kokonaisen vuoden! Jiihaa! Eniten on tämän vuoden aikana mietityttänyt se seikka, mitä kaikkea tänne oikein voi kirjoittaa? Yllättävän paljon se onkin aiheuttanut päänvaivaa ja aika moni postaus on jäänyt julkaisematta juuri siitä syystä. No, tämä uusi avoimuus projektini suhteen korjannee tuotakin asiaa.