Kun pullukka meni kuntosalille

Nyt on tultu siihen vuodenaikaan, jolloin mua on vaikea saada ulos urheilemaan. Kylmä tuuli ja pimeys on sen verran luotaan työntäviä, että liikun mieluummin sisätiloissa. Tosin viime aikoina liikkuminen on tuntunut taas vastenmieliseltä ja olen joutunut suorastaan pakottamaan itseni tekemään jotain. Osittain tähän vaikuttaa se, että elän tämän syksyn kiireisimpiä viikkoja ja kun tulee vapaailta vastaan, ei ensimmäisenä tule treeni mieleen vaan ennemminkin lepo.

Viikko sitten päätin kuitenkin hyödyntää työpaikalta saadut liikuntasetelit ja otin jäsenyyden uudelle kuntosalille. Olen kuntoilijana hieman yksinäinen susi, tykkään tehdä treenini omassa rauhassa ja omaan tahtiin. En missään nimessä halua mennä ryhmäliikuntatunneille sutjakoiden nuorten tyttöjen joukkoon (joo joo, on siellä muitakin). Seuraava ajatus voi tuntua jopa hivenen hölmöltä, mutta mä olen vähän ahtaanpaikankammoinen ja ajatus siitä, että olen suljetussa salissa muiden keskellä, on vähän ahdistava. Tästäkin on kokemuksia. En sano, etten koskaan mene ryhmäliikuntatunnille, mutta ainakaan nyt en kaipaa sellaista. Haluan vain päästä kuntosalille ja juoksumatolle. Tykkään rehkiä yksikseni, miksei myös kaverin kanssa, mutta en halua sitoa itseäni jumppien aikatauluihin. Tässä suhteessa mä olen vähän hankala tyyppi ;)

No, nyt on pullukka siis mennyt kuntosalille. Ensimmäinen ajatus oli, että joka puolella on vain varsinaisia muskelimiehiä, jotka katselivat kulmien alta mitä pullukka oikein salilla touhusi. Tunsin olevani totaalisen väärässä paikassa. Aikani katselin ympärilleni (ja olin tekevinäni jotain) ja huomasin, että suurin osa porukasta olikin aika tavallisia kuntoilijoita. Muskelimiehet saivat puolestani katsella pullukkaa minkä kerkesivät, ajattelin, että olen maksanut jäsenyyden ja mullakin on oikeus olla täällä! Tänään kävin salilla jo toisen kerran ja homma hoitui jo huomattavasti paremmin enkä ollut enää niin aralla mielellä. Silti huomaan, että sitä menee helposti siihen ajatukseen, että en saisi siellä olla, koska olen pullukka ja huonokuntoinen. Tässä on vielä vähän työstettävää enkä ollenkaan usko olevani ainoa, joka ajattelee itsestään vähättelevästi itseään edistyneempien kuntoilijoiden läsnäollessa. Jokainen kuitenkin aloittaa omalta tasoltaan ja asettaa omat tavoitteensa. Musta on hienoa, kun kuntosalilla näkee kaiken kokoisia ja näköisiä ihmisiä, jostainhan sitä on aloitettava. Eli eikun pullukat rohkeasti liikkeelle!